Värttinällä kehruu

Värttinä

Värttinöitä on alapainoisia ja yläpainoisia. Alapainoisen värttinän kehrä on kehrävarren alaosassa ja yläpainoisessa kehrä on ylhäällä. Värttinöiden koko saattaa myös vaihdella. Ns. Navahovärttinä on yläpainoinen, siinä on tosi pitkä kehrävarsi, joka painavana lepää maahan kehrättäessä. Hienompaa lankaa saadaan pienillä ja kevyillä värttinöillä ja tiukkakierteistä painavammilla värttinöillä. Yläpainoisella värttinällä kehräämällä langasta tulee pehmeää ja neuleisiin sopivaa. Värttinöitä on helppo tehdä itsekin, kunhan muistaa että värttinässä keskitys on tärkeä, muuten värttinä ei pyöri tasaisesti.

Kuidut

Suomalaisia alkuperäislammasrotuja ovat ahvenanmaanlammas, kainuun harmas sekä suomenlammas. Näistä ahvenanmaanlammas on vanhakantaisin ja se kuuluu pohjoisiin lyhythäntäisiin lampaisiin, joilla on erikseen pitkä peitinvilla ja pehmeä ja lämmin alusvilla (double coated). Suomenlammas on jalostettu niin, että villa on tasaisen kiharaista. Kainuun harmaksen villa on pikkasen karkeampaa kuin suomenlampaan villa ja sillä esiintyy joskus turkislammasominaisuutta (tapulit menee kauniisti kiharalle). Kainuun harmaksella on sininen kieli.

Vinks: Raakavillalla kannattaa hieroa terästuotteita; lampaanvillan lanoliini estää ruostumista.

Suomen lampaan villat pitää aina karstata ennen kehräämistä. Ahvenanmaanlampaan villlaa ei karstata. Sitä voi kehrätä ilmankin, vain sormin villatukot avaamalla. Mikäli haluaa hienompaa lankaa, kannattaa ahvenanmaanlampaanvilla kammata erityisillä villakammoilla.

Kehräyksen aloittaminen

Aluksi mekin kehräsimme ahvenanmaanlampaanraakavillaa ilman kampaamista; villatukot availlaan sormin, poistetaan suurimmat takut ja kakat. Mikäli värttinässä on koukku, laitetaan koukku suoraan villatuppoon kiinni ja pyöräytetään värttinä liikkeelle oikealla kädelle. Vasen käsi pitelee villatuppoa. Oikealla kädellä venytetään villaa, jotta saadaan muodostumaan lankaa. Värttinän tulee olla koko ajan liikkeessä.

Kun lankaa on tarpeeksi, se pitää kiertää värttinän kehrävarren ympärille. Lanka kerätään peukalon ja etusormen avulla, irrotetaan lukitus ja kierretään kehrävarrelle. Ja jatketaan taas.

Villa tulee helpommin villatupsusta, kun saa muodostumaan kolmion sormien juureen. Kierrettä ei saa missään nimessä päästää sormien läpi villahahtuvaan. 

 

Toika.fi – karstat, karstamyllyt ja rukit

laurilan.net – värttinät, kastat, karstamyllyt, rukit

Lankojen pesu

Lanka keritään värttinältä viipsinpuun avulla, jotta saadaan aikaan vyyhti. Voidaan käyttää myös käsivartta. Pestäessä vesi tulee olla 30 asteista. Veteen lisätään 2-3 tippaa fairya tai villapesuainetta. Villavyyhtiä painellaan vedessä, sitä ei saa lypsää eikä repiä. Huuhtdellaan, kunnes ei enää irtoa likaa. Kaikki huuhteluvedet tulee olla saman lämpöisiä (30 astetta). Vyyhdistä puristellaan vesi pois ja se tasapainotetaan, eli vyyhti ripustetaan roikkumaan ja siihen laitetaan pieni paino. Näin pyritään saamaan villa suoristumaan, eli ettei lanka menisi kikkaroille.

Raakavillan pesu

Myös raakavillaa pestäessä käytetään 30 asteista vettä, mutta ilman pesuainetta. Villat lasketaan veteen ja annetaan lillua 10 minuuttia. Villan rasva, lanoliini häviää.

Huuhdellaan tarvittaessa. Villat laitetaan pesupussiin ja lingotaan. Kuivataan tasossa verkon tai telineen päällä.

Karstaaminen

Karstat polvien päällä päällekkäin, kahvat eri suuntiin. Villakuidut asetellaan karstoille niin, että kuitutupsaleen leikattu pää tulee kahvaa kohti.

Toisella karstalla pikkuhiljaa aloitetaan alareunasta alkaen karstaus. Kun villat ovat siirtyneet ensimmäiseltä karstalta toiseen karstaan, pyyhkäistään villat takaisin siihen ensimmäiseen karstaan.

Kun tuntuu, että on karstattu tarpeeksi, tehdään karstojen takapuolilla villapallerosta lepere, joka on valmis kehrättäväksi.

Karstamylly

Villa syötetään tasaisesti alaosasta myllyyn, väännetään kahvasta ja pyöritellään. Irrotetaan metallitapilla myllystä nostamalla, kääritään tapin ympärille pakittamalla ja laitetaan toiseen kertaan myllyyn.

Karstamyllystä tulleesta villalevystä voi ottaa villaa tikun ympärille toisesta reunasta repimällä, tai ottamalla hahtuvan pystysuunnassa tai vaakasuunnassa levystä.