Loimipainoiset
pystykangaspuut (warpweighted
loom, varptyngda vävstolen)
Norjan
merisaamelaisilla ja Suomen kolttasaamelaisilla käytössä edelleen.
Kangaspuiden
osat ovat sivupuut, jakopuu, niisivarret ja kangastukki.
Pystykangaspuissa
tehdyt kankaat ovat keskimäärin tiheämpiä kuin vaakapuissa.
Kankaasta tulee helposti loimivaltainen. Monet rautakauden kankaat
ovat 2/2 toimikasta (tai ruudullista murtotoimikasta). Kankaissa on
putkihulpiot reunoissa ( reunat saa näin helpommin suoriksi ja
kestää peremmin).
Lisäinfoa:
Marta
Hoffman: warpweighted loom – väitöskirja
Vinks:
Tukholma: Historiska museet + tekstil kammare
kuvia
ja kaavoja
Langan
menekin laskeminen:
loimen
pituus (m) x loimen leveys (cm) x tiheys x tex
_____________________________________________
1000
= menekki (g)
Pystykangaspuiden
kutomiskuntoon laittaminen
Lautanauhaloimen
luonnin jälkeen kiinnitimme sen kangaspuiden vasempaan sivupuuhun ja
samalla kun lautanauhaa kudotaan, luodaan kaulahuiviloimea. Meidän
loimemme oli 8,5 metriä pitkä, eikä loimen luominen ollut ihan
helppoa. Loimme loimen niin kutsutulla luontiradalla (ihan omakeksimä
nimi). Emme siis käyttäneet minkäänlaista luontikehystä, vaan
vedimme loimen pitkäksi toiselle puolelle luokkaa, jossa yksi piti
loimea kireänä.
aloituslautanauha ja loimen luominen |
Loimen
luominen tällä tavalla oli haastavampaa kuin jonkinlaisessa
luontikehyksessä, sillä loimilankojen yhdenpituisuudesta ei voinut
olla ollenkaan varma. Loimen roikkuessa melko vapaasti oli koko ajan
pelko, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kun loimen luonnissa on apuna
useampi käsipari, voi sen ehkä näinkin luoda, mutta itse aion
tulevaisuudessa käyttää kehystä.
Lautanauha
ommeltiin kangastukissa olevaan reikäiseen lautanauhalistaan. Ompelu
tapahtui tikkaamalla lautanauha rei'istä puuhun. Reunoissa piti
lankaa ja ompeleita vetää ympäri lautanauhan, koska reunoissa
rasitus on raskainta.
Aloituslautanauha valmiina |
ja ommeltuna listaan |
Takarivin
painot kiinnitetään ensiksi. (Lattialle voi laittaa paperin
suojaksi). Painoissa huomioitavaa oli, montako lankaa / paino tulee.
Painojen solmu tulee olla avattaja ja pitävä. Lisäksi kannattaa
loimilanka sitoa vielä rusetille varmistamaan loimen kiinni
pysyminen. Aina keskeyttäessä kutomisen tuli nostaa painot ylös
jonkin korokkeen päälle, jotta loimilangat eivät ole
pingotuksessa.
niisintää |
Loimeen
virkataan ketjusilmukkarivi pitämään loimilangat oikeassa
järjestyksessä. Takapuolen ja etupuolen loimilangat virkattiin
omiksi silmukkarivistöikseen. Ketjusilmukkarivin tulee olla
avattavissa ja se kannattaa virkata mahdollisimman löyhäksi.
Ketjusilmukkarivin avulla säädellään vielä tiheyttä ja pidetään
loimi puiden keskellä. Ketjusilmukkarivi pitää loimilangat
oikeissa paikoissaan. Alku- ja loppupäähän virkataan muutama
ylimääräinen silmukka. Ketjusilmukkarivi virkattiin jokaisen
langan ympäri. Molempiin päihin jätetään lisäksi pitkät päät,
jotka sidotaan sivupuihin ja kiristetään tiukaksi. Tässä
vaiheessa nostetaan etupuolen langat jakopuun ”tälle puolelle”
eli etupuolelle ja aloitetaan niisintä. Niisiessä niisipuu on
yläasennossa jatkuvalla langalla niisittäessä. Vaikka tämä tapa
ei välttämättä ole se ”vanhin ja oikea” tapa, meidän
ryhmämme niisi näin.
Viriön
aukeamiseen vaikuttavia tekijöitä:
- kankaan tekninen rakenne
- painojen määrä
- langan laatu
- puiden kallistuskulma
Kangasta
tukille kierrettäessä tuli muistaa, että niisivarsi tulee olla
ala-asennossaan, ketjusilmukkarivin sivulangat pitää olla avattuina
ja kangasta tukille käännettäessä pitää huomioida niisivarren
ylöspäin nouseminen (varoa, ettei se keikahda ja tipahta pois
niisistä). Painot säädettiin, loimilangat suoristettiin,
ketjusilmukkalangat kiristettiin ja taas jatkettiin kutomista. Itse
kutominen oli varsin joutuisaa, varsinkin kun meidän loimemme oli
hyvin harvaa.
Kaulahuivi
pystykangaspuissa
Sidoksena
palttina.
Loimi
luonnonruskeaa yksisäikeistä ahvenanmaanlampaan villalankaa.
Minulla oli itsekehrättyä
yksisäikeistä villaa eri tavoin värjättyinä sen verran, että
suunnittelin aluksi käyttäväni toisena kuteena sipulilla värjättyä
teollista lankaa. (vihreä
-keltaista sipuli-mustamarja-aroniaa päihin,
kelta-oranssia
sipuli-krappilankaa keskelle. Lisäksi minulla
oli violettia krappilankaa.
joka toinen teollista, joka toinen itsekehräämääni lankaa |
kokonaan itsekehräämääni lankaa |
Kuitenkin
jonkin verran kudottuani en pitänyt lopputuloksesta ollenkaan.
Teollinen lanka ja sipuliväri tulivat aivan liikaa esille ja
jättivät itsekehräämäni langan taka-alalle. Muutin
suunnitelmaani ja kudoin alun uudestaan kokonaan itsekehräämälläni
langalla. En ottanut missään vaiheessa teollista lankaa mukaan
kuteeksi, ja vaikka olin laskenut, että kelta-oranssia
sipuli-krappilankaa olisi riittänyt koko kaulahuivin keskiosa, en
ollut huomioinut langan paksuuden vaihteluita. Toiseen päähän tuli
13 cm krapin jälkivärissä ollutta violetin punaista lankaa.
Langat
olivat värjätty kaksivärisiksi, joten kaulahuivin pinnasta tuli
elävä.
Kaulahuivi
otettiin puista katkaisemalla loimi ja sitomalla loimi uudelleen
aloituslautaan, jotta seuraava pääsi jatkamaan taas kutomista.
Kudoin
kaulahuivin päihin lautanauhat sipulivärjätyllä langalla.
Lautanauhasta tuli hieman liian kireä, joten laitoin sen kosteana
pingotukseen. Huovutin hieman huivia, jotta se tiivistyisi ja
saunotin (höyrytin tiukassa rullassa) huivia parisen tuntia.
päättelylautanauhan kutomista |
lautanauhat hiukan vetää |
lautanauha pingotuksessa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti